Tiedän paikan armahan, Rauhallisen, ihanan, Joss on olo onnekas,                    Elo tyyni, suojakas.

Sepä koti kulta on, Koti kallis, verraton, Eipä paikkaa olekaan,

Kodin vertaa ollenkaan.

Siell on isä rakkahin, Siellä äiti armahin, Siellä siskot, veikkoset

Riemurinnat, iloiset.

        Suojaa, Herra kotini, Anna sille armosi, Anna olla enkelein                          Vartijana kodillein

Kun mä kerran suureks saan, Joudun maailman pauhinaan,

Silloin aina etsin sun, Rauhan majan kaivatun.

Matkalaulu  262.

Surullista vain on se että ei kaikilla, edes pienillä lapsilla ole tuota turvallista kotia ja lämmintä syliä, johon voisi paeta ja turvautua  kun tuska ahdistaa.

 Missä on äidin ja isän rakkaus, kuinka voi vanhemmat hyljätä ja pahoinpidellä oman lapsensa kuoliaaksi (tai äitipuoli)  pienen Eerikan tapauksessa. Järkyttävää.

Kuinka moni lapsi tänäaikana jää vaille huoltoa ja huomiota, onko vanhempien ura-ja harrastukset tärkeämpiä kuin oma lapsi.  Siltä näyttää. Laitetaan lapsi hoitoon tai peräti lastenkotiin, kun ei itsellä ole aikaa eikä taitoa lastaan hoitaa.

Millainen kauna ja katkeruus siitä lapsen mieleen jää loppuelämäksi. Tunsin aikoinaan perheen, jossa oli 11;sta  lasta Naapurin lapseton pari pyysi, että antaa nuorin lapsi heille ja nuo vanhemmat suostuivat ja luovuttivat.

Tämä ihminen oli koko elämänsä ajan katkera vanhemmilleen siitä, että he kaikki muut lapset hoitivat, mutta ei häntä.

"Herranhan lahja lapset on, Miks ei hän leipää soisi."

Voimia ja viisautta kaikille Isille ja Äideille, että jaksaisimme vaikeinakin päivinä lapsiamme rakastaa ja tukea. Äiti on äiti  kuolemaansa saakka.