Makuuhuoneemme ikkunaan oli ilmestynyt ulkolasiin kauniita jääkukkia, aivan kuin hopeinen koivu siinä oisi, oikeastaan kaksi. Kuvani ei anna oikeutta niiden kauneudelle. Talvinen on ilma ulkona, viima tuima ja pakkanen kait kiristyy loppuviikkoa kohti.
Siinä ne tiaiset ikkunalaudalla ahkerasti vatsaansa koettaa täyttää, kova on työ heilläkin. Närhillä on oma ruokapaikka vähän etempänä, mutta aina ne haluu tuohon tulla häiriköimään. Parastaanhan sitä jokainen etsii. Niinpä, niin. Kahdet lapaset tässä on istuskellessa tullut kudottua ja kolmannet aloitettua, ei mitään isompaa. Jokupäivä katselin lankavarastoja oisi pieniä nuppuja kori tolokulla, kutoisiko vai virkkaisiko siinäpä pulma.
Joulun sain eilen purettua, kyntteliköt ja muut korut kaappiin odottamaan seuraavaa joulua, verhot vaihdoin ja pöytäliinat on pesty ja silitettykkin joten ovat valmiina seuraavaan käyttöön, Kuka meistä on näkemässä ja laittamassa seuraavaa joulua, sen yksin Luojamme tietää, meiltä se on salattu. Monenlaisia yllätyksiä toi mennytkin vuosi tullessaan, niin iloa kuin myös surua. Toivotaan että tällä vuodella olisi enemmän iloisia tuomisia.
Kommentit