tiistai, 7. helmikuu 2017

Reikäleivät ja härkäviikot..

Noilla sanoilla vanhakansa  nimitti aikaa Loppiaisesta eteenpäin. Onhan tässä pitkä aika ilman ylimääräisiä juhlapäiviä. Pääsiäinen on seuraavana huhtikuun puolella.  Sitä ennen ehtii olla monenlaista, tuulta ja tuiskuakin. Siihenkin oli oma sananparsi jos Helmikuu oli kylmä ja sateeton: "Helmikuun heliät päivät, maaliskuussa maksetaan." Entäs sitten, kun tammikuukin oli kuiva ja lauha kuukausi, tuleeko maaliskuussa lunta tuplaten.

 Eipä ne kaikki sanonnat enää toimi. Välillä muistellaan vanhaa setäämme, joka oli ahkera kertomaan noita sanontoja, laski kaarnatuulista aikaa sulliinvessiin ym. Harmittaa nyt kun ei sitä silloin kakarana älynnyt kirjata niitä ylös, oisi niitä nyt kiva muistella. Monia lorujakin on jäänyt mieleen hänen toistaminaan. Tässäpä yksi; on kyse talon lehmien lukumäärästä.

JOO, NIIN NIITON, VIIS NIITON, OVENVIERIMMÄINEN, KELLOKAS, KELLOKKAAN VIERIMMÄINEN, MAHOLEHEMÄ JA MINUN LEHEMÄ."    onko viisi vai riittääkö kaksi. Toinen juttu sitten, kun köyhässä talossa oli vieras ja ei haluttu vieraalle paljastaa kuinka vähän lehmiä on. Vaari kävi siinä ta rkastuskäynnillä navetassa, mummo sit kysyi miten oli asiat,sai vastauksen: Monta makasi ja palijo seisoi. " toinen versio, yks hännänhuiske  kävi.

lankoja 003.JPG,

Pikkasen tässä on ollut sellainen matalapaine, syitä ehkä useampiakin. Yksi se, kun en ole alkanut koreja tekemään ei ne näilläseuduin käy kaupaksi, kirpparille ei kannata viedä, velekaa vain tullee. On minulla lankoja ja puikkoja, tuossa viimeisin laatikko. näitä nyt koetan neuloo ja jotain olen neulonutkin. Kevättä ja kesää kohti mennään huimaa vauhtia. Päivä on pidentynyt hurjan paljon.

 

sunnuntai, 5. helmikuu 2017

Kynttilänpäivä.

Niin se on tämäkin vuosi jo hyvällä alulla, on ehditty Kynttilänpäivään ja monenlaista menoa ja touhua näyttää riittävän.Terveys tekee omat rajoituksensa, eikä enää viitisi joka kissaristiäisiä koluta, mutta jospa sitä vielä säilyisi voimia jotain touhuta.

Talvisydän on mennyt ja kevät lähestyy, kevättä kynttelistä on vanha sanonta. Meillä täällä on vielä vanha perinne, eli Lukukinkerit eri kylillä ja alkavalla viikolla on meidän kylän kinkerit meillä, joten jotain tarttis tehä, kuten Manu aikoinaan sanoi.Eihän siinä suuria ole jos puolikymmentä henkee tulee. No, seurakunnasta kolme ja voi samanverran tulla muita. Ei ole enää suosiossa sekään perinne ja kukapa tulis, kun ei kylällä ole montaa asukastakaan. Äsken tuossa vieraiden kanssa räknättiin tyhjiä kylän perukoita, juuri on yhdeltäkin perukalta viimeiset sisarukset muuttaneet vanhainkotiin ja palvelutaloon.

Toinen puheenaihehan oli tämä Luterilaisen kirkon tila, kun piispa oli ollut jakamassa palkintoa 15 vuotiaalle homopojalle. Hänhän on vielä lapsi ja Askola kirkon piispa.  Mikkelin hiippakunnan Piispa Häkkinen uskalsi avata suunsa ja sanoa suoraan mikä on kirkon ohjeitten ja raamatun mukaan oikein, mikä väärin. Se on surullista, että kirkko sallii raamatun vastaisen työn, homojen ja lespojen vihkimisen. Niinkauan kuin ei Arkkipiispa sano selvää sanaa, niin kauan papit sooloilee ja tekee mielensä mukaan.  Raamatun sanan mukaan saarnaavat papit erotetaan kirkon viroista, mitä tehdään niille papeille jotka rikkovat kirkkolain ja raamatun ohjeet.  Jään odottamaan.

Jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi,  eikä kynttilää saisi laittaa vakan alle vaan lampunjalkaan, että se loistaisi kaikille huoneessa olijoille, tällaisiakin lauseita on Raamatussa.  Onko armon aurinko lakannut valaisemasta ja järjenvalolla koetetaan Jumalan sanaa julistaa. "Sokea sokeaa taluttaa ja molemmat samaan kuoppaan lankeavat."

 

tiistai, 27. joulukuu 2016

Joulu on mennyt.

Niin on jälleen yksi joulu jäänyt muistojen joukkoon.  Kuka näkee seuraavan joulun, se on meille tietymätön. Olkaamme kiitollisia siitä että saimme viettää rauhallisen joulun rakkaittemme kanssa. Meillä olikin Joulupäivänä melkoinen kuhina ja puheensorina kun 53 henkeä oli kokoontunut yhteiseen jouluruokailuun.  Muutama henkilö puuttui joukosta.

Aattona saimme olla ruokailussa vanhimman poikamme luona ja sitten yhdentyttären luona kahvilla.  Seuraavaksi olikin kiire kotiin laittamaan tulet uuniin ja valmistelemaan laatikoita paistamista varten.

joulu-16 003.JPG

Siinä se ilta vierähti, uuni lämpesi ja laatikot tulivat paistettua, sitten yöksi kinkku uuniin muhimaan. Jouluaamuna vähän lisää lämmintä uuniin jotta sai laatikot lämmitettyä.  Olin luvannut porukalle, että kello kolmestatoista eteenpäin on ruokailu niin kauan kuin syöjiä riittää. Vanhin tytär kera miehensä, tulivat ensimmäisinä ja hän toimen ihmisenä alkoi kaverina laittaan tarjottavia ja kattauksia pöytiin. Tulihan siinä vipinää kun kello oli yksi, kuopuksemme totesi, että nyt syömään. Pitkä oli ruokajono, kaikki taisivat ehtiä jononjatkoksi, etäisimmätkin tulijat. Ruoka riitti ja riittää vielä kahen syödä pitkään. Ei se ruoka syömällä lopu sanoo vanha sananlasku, vaan huonolla hommuulla.

Kun viimeiset ruokailijat oli syöneet, olivat ensimmäiset jo odottamassa kahvia, ja sitä sitten keitettiin parin paketin verran, monta pannullista meni suoraan motteihin ennenkuin sai pumppikseen ast, siis vähän niinkuin kasaan.

Olihan siinä hulinaa ja porinaa, aikuisilla omaa ja lapsilla omaa touhua,  Saapa sanoo että vauvasta vaariin, oli kaksi lasta ekakertaa mummolan joulussa. Sanotaan, että äänellään lintukin laulaa, meidän porukka laulaa joululauluja kukin äänellään ja nauttii siitä, ehkä se oppineempien korviin koskeekin, mutta mitäs siitä.

Aikansa laulettuaan alkaa pienten kärsivällisyys loppua, kun tietävät että on jotain kääröjäkin kasaantunut "kankurin" kammariin. Sitten on aika avata kääröt.Se on yksi näytelmä meillä

Pikkuhiljaa illantullen alkoi väki lähtemään koteihinsa, viimeiset vasta myöhemmällä, ei ollut kellään kiire minnekkään. Kiitollisin mielin mukavasta päivästä, yhdessäolosta. Pienet tytötkin halasi lähtiissä, että on ollut kivaa.

Näin jäämme odottamaan uudenvuoden alkamista uuttavuotta, mitä iloja, mitä suruja se sitten tullessaan tuo, se on meiltä salattu kuten sekin, kuka seuraavaa joulua juhlii. Kaikki on korkeimman, Joulun Herra kädessä. Olkaamme siis kiitollisia tästä päivästä ja menneestä vuodesta.

"Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, jonka hartioilla on Herraus."

sunnuntai, 27. marraskuu 2016

Uutta lunta ja luistava keli.

uusu lumi 015.JPG

Tulihan sitä viimein lunta tännekkin, kivan valkoista ja valoisaa, siis maa, vaikka päivät ovat kovin harmaita. Laittelin lisää "pimeänajan" valoja, eli adventtivaloja. Rauhallista sunnuntaita olen viettänyt, pappa tosin kävi kylän kiertään lumilingon kanssa, menihän siellä useampi tunti.

 Veljeni kävi vanhimman poikansa kanssa päiväkahvilla, ovat pikaisella käynnillä sukulaislapsen ristiäisten vuoksi. Huomenna ajelevat takaisin Nummelaan. Paljon tässä on ollut menoa ja näyttää jatkuvan eteenkin päin,  on joulujuhlaa ja on jouluruokailua, papalla kokeissa ja lääkäreissä käyntiä ym.  Siinäpä se aika kuluu ja varjo venyy. Jossain välissä pitäisi ehtiä vähän siivoillakkin. No, kyllä jotain vähän viimmeviikolla pesinkin ja kannoin ylimääräisiä kippoja ja kuppeja varastoon "pahanpäivän" varalle.

Kyllä sitä jo aika vähillä kipoilla tulisi toimeen, tiskiähän niistä vain kertyy, kun niitä on liikaa. Osaapa tuota jo hoitaa homman ettei enempäänsä kerää.

 

 

sunnuntai, 27. marraskuu 2016

Uusi kirkkovuosi.

uusu lumi 016.JPG

Iloitse kristikansa, Nyt armon juhlana.Kun tullut taivaastansa, On sulle auttaja.

Hän alhainen on vaan, Mut voimallansa valta, Jo, murtuu saatanalta  Ja raukee kokonaan.

Ei etsimään Hän tullut,  Maan päältä valtikkaa. On Hällä aina ollut, Vallassaan taivas. maa.

 Mut valtasuuruuttaan  Ei tahtonut Hän näyttää, Vaan isän tahdon  täyttää,  Hän tahtoi kuolollaan.

 Te häntä palvelkaatte,  Maan suuret, mahtavat. Vain hältä armon saatte  Ja kruunut kirkkaimmat.

 Vaan valtaa, kunniaa  Ken etsii ainoastaan, Ja kristusta on vastaan,  Se taivaan kadottaa.

 Te työtä tekeväiset  Ja raskautetut, Te köyhät, itkeväiset, Ja maahan poljetut.

 Nyt ilovirtenne Veisatkaa kuninkaalle, Autuuden ruhtinaalle, Hän ain on turvamme.

 Hän kohta ilmestyvä  On kunniassansa, Ja murehenne syvä On iloks muuttuva.

 Siis, lamput kädessä,  Nyt rientäköön jo vastaan  Kaik kansa ruhtinastaan. Hän on jo lähellä.

  edellinen virsikirja n. 6.

  • 2017

  • Sukat ja lapaset

  • Uudet korit.Pieniä sukkia.

  • Lokakuu2016

  • Sini-valkoiset.

  • Viimeisimmät yhdessä.

  • Aadan anelmaiset.

  • Nellyn.

  • Sukat

  • Anelmaisetko

  • Sukat

  • Lapasia.

  • Syksyn ensimmäiset.

  • Sukat

  • Sukat

  • Jotain uutta.

  • Sukat

  • Raitasukat

  • Vuoden 2015 tuotoksia.

  • Kaksi paria uusia.

  • Sukkia lisää.2014 tekeleitä

  • Sukkia.

  • Sukkaa ja lapasta.

  • Väliin sukatkin.

  • Kämmekkäitä.

  • Lapasia.

  • Lapasia.

  • Syksyn satoa.

  • Jämälanka lapaset.

  • Syksy tuli.

  • Pinkit sukat.

  • Isot sukat

  • Lasten kokoa.

  • Siniset sukat

  • Kuvia

  • Sukat

  • Kudottuja

  • Jäännöslanka sukat

  • Sukat

  • Sukat

  • Sukkia 2014.

  • Sukkia

  • Kuvia

  • Koreja.

  • Kori .

  • Korit

  • Kori

  • Kuvia

  • KuviaMatkani varrelta

  • Kuvia

  • Kuvia

  • Ilta-auringon loiste