maanantai, 15. tammikuu 2018

Tammikuu ja viidestoista.

Hyvällä vauhdilla on lähtenyt taas vuosi käyntiin, puolivälissä kuuta jo ollaan. Samat vitsit ja vinkeet kuin ennenkin, olimme näköjään olleet vuosi sitten sunnuntaina 15.1:stä  pitämässä lähetyskahvilaa seurakuntatalolla, tietämättä tuosta olimme eilenkin kahvittamassa joukkoa. Neljäkymmentä rippikoululaista ja muu kirkkokansa päälle. Tarjottavaa riitti vaikka väkimäärä yllättikin-

Ei ole normaali sunnuntaina meidänkään kirkossa paljon väkeä, sama ikääntynyt joukko 30-50 henkeen. Sitä miettii välillä, että ketä on kirkossa sitten kun tämä ikäluokka ei enää jaksa käydä. Nuoria ei näy kiinnostavan normaalit messut, jotain erikoista pitäisi olla. Onhan meilläkin koetettu kaikenlaista keksiä, annetaan tehtäviä seurakuntalaisille ym. yritystä.

Eihän ne mitkään konstit auta jos ei Jumalansana saa puhutella ihmisiä,  Herätystä Suomen kansa tarvii, niinkuin pakanamaatkin. Mistä kuuluisi kaksiteräistä  raamatun opetusta,  kuka uskoo meidän saarnamme.  Kuinka voi kukaan enää uskoa ja luottaa edes pappeihin ja piispoihin, jos teot ovat toista kuin opetus.

 

maanantai, 8. tammikuu 2018

Nyt on sanat.

Olipa orja, neekeri, mi Herraa rakasti. Ja seurusteli Jumalansa kanssa alati.

Hän köyhä, rikas kuitenkin, vapaa myös orjana.Sill onhan "Pojan vapahtama vapaa todella.

Kuin aartehen ois löynnyt hän ol vapaa, iloinen. Varsinkin Isää Jumalaa rakasti, rukoillen.

Ei voinut hiljaa huokaella, ääneen huusi hän. Vaan ilkeää se ääni oli kuulla isännän.

"Mun täytyy myydä orja tuo,"- ja päätös täytettiin. Siis vietiin laivassa hän poies maihin kaukaisiin, 

Ja markkinoilla murheissaan hän raukka istuvi.  Kun muukalainen tulee kysyy  "Kuink on laitasi?"

Voi, herra, minä myydään, massan käskyn rikoin mä. Kun rukoelin Jumalaani suurel äänellä.

Näin puhuttaissa saapui siihen omitajakin, "Täss oisko vikaa miehessä? Mä tietää tahtoisin"

Näin kysyi muukalainen, vaan ei vikaa kuulunut Orjalla muuta, kuin hän itse oli ilmaissut :

Hän mies on reipas, ripeä; vaan vika se on tää, Hän ääneen rukoilee ja sit en kestä enempää."

"Mä ostan sinut perheines",niin vieras saneli."Saat rukoella äänehen,jos mieli myöhäänki,

Ja rukoelehan mun ja kaiken perheen puolesta."Siit orja Herraa kiittämään säteillen onnesta.

Jo kieri vuosi, Omistaja tuli entinen Ja tarjoeli orjasta nyt hinnan melkoisen.

"Kun mies tää muutti talostani, onni pakeni. Yritin suurta eli pientä, kävi huonosti."

"En sitä miestä myy, en myy, en hintaan mihinkään, Ah, hänpä ohjannut on minut  uuteen elämään.

On vaimonikin Herran laps. Mä kiitän Jumalaa, Kun rukoilevan miehen mulle tahtoi johdattaa."

Sai kuulla kultasanat orja. Oi kuinka riemuitsi! Hän vanhaan isäntään loi silmän, sanoi rakkaasti.: Kun puolest uuden massan rukoilen, niin teidänkin. Me että kerran taivahassa yhteen tultaisiin."

 

Massa, tarkoittaa isäntää.

 

 

 

 

 

tiistai, 2. tammikuu 2018

Kyllä se siitä..

iloksi muuttuu, nimittäin se syksyn harmaus ja pimeys.joulukukka%20006.jpg

Näin komeesti aurinko loisti uudenvuoden aattona, kun ajelimme vanhimman tyttäremme perheen luokse käymään. Nyt tosin on pilvinen päivä ja aamupäivästä vähän luntakin kaunaili. Päivä pitenee ja vappu lähenee, se on taas edessä ennenkuin huomaammekaan.

joulukukka%20009.jpg

Meillä joulun kauneus vielä jatkuu, kun tämä kukka vasta availee nuppujaan, on tosi kaunis. Joulutähdet loistavat punaisina, toivottavasti pitkään. Kyntteliköt meinaan laittaa kaapin kätköön odottamaan seuraavaa joulua, kuka ne sieltä esiin kaivaa on meille tietymätön. Toivossa kuitenkin lähdetään  vuotta jatkamaan, että terveyttä ja elonpäiviä vielä riittäisi.

joulukukka%20010.jpg

Sukkakudin on nyt ollut jossain sivussa, muutamia isoäidin neliöitä olen tehnyt entisten lisäksi ja toistaiseksi aion sitä jatkaa. Noita pieniä keriä on kertynyt kovin paljon, jos saisi joskus vaikka yhden peitteen väsättyä kokoon. 

 

tiistai, 26. joulukuu 2017

Joulu 2017.

joulu%20008.jpg

Niin se on jälleen vuosi mennyt ja joulukin taas takanapäin.  Isolla joukolla saimme joulupäivää viettää, aivan kaikki eivät olleet paikalla kuka mistäkin syystä. 47 henkeä meitä taisi koolla olla ja jouluruualla aloitettiin kuten ennenkin. Niitä mummon pöperöitä  jotka ovat tutuksi tulleet vuosien saatossa. Aina ne kuulettaa maistuvan hyvälle. Kiitos siitä.

Osa joukosta oli vielä ruokajonossa, tyttäret siinä jo tiskasi astioita ja ensimmäiset jo kahvia kaipaili.  No, hätä keinot keksii, vein kaittimen kamarin pöydälle ja yksi pöytä raivattiin ja siihen kannettiin kahvileivät ja muut tarvikkeet.  Termareita täytettiin tarpeen mukaan.  Kun kaikki sai ruuan ja kahavit ja mitä nyt kukin halusi, alkoi joululaulujen vuoro. Porukka tykkää laulaa yhdessä joululauluja, no äänelläänhän se lintukin laulaa, sanotaan. Ehkä siinä tarkimmat korvat on kovilla, mutta mukana menevät.

Sisareni poikkesi tyttärensä perheen kanssa kahvilla  viipyen vain hetken aikaa jatkaen matkaa ja meillä alkoi sitten se pienten odottama lahjojen jako. Olihan se jälleen valtava kasa paketteja, siihen meidän vähäisten lahjojen lisäksi, kun jakainen kasseja tullessaan kantoi. Antamisen ilo on se, joka jokaisella on.

Pakettien jaon jälkeen  kannoimme tyttären kanssa esille erään telineen johon olin laittanut Lähes  90:ntä paria sukkia ja muutamat lapasetkin. Olihan se näky, kun suuret miehet  piirittivät telineen ja valitsivat itselleen sopivia sukkia, sitten pääsi muukin väki valikoimaan 

joulu%20valoja%20004.jpg    

                            . Sukat riitti ja jäi siemen jälelle jotta siitä voi jatkaa.  Papalla on jo vuosien ajan ollut tapana ostaa karkkeja, erilaisia, pussittaa niitä ja jakaa sitten lapsille ja lapsenmielisille, taisi 22 pussia olla jaossa.

Sittenpä siitä jo kauimmaiset alkoi lähteen kotiin ja osa porukasta viihtyi iltaa istumassa ja tarinoimassa. Tykkään että  tarinoidaan ja istuskellaan rauhassa, tiskit löytyy loput seuraavana päivänä, näin ne löytyi nytkin. Siinä on Tapaninpäivä mennyt, kun on järjestänyt astioita paikoilleen ja pessyt kattiloita ym. Liinankin yhdelle pöydälle vaihdoin, että sain nuo upeat kukkaset oikeuksiinsa.   Muutoin on vietetty rauhallista ja hiljaista päivää. Huomenna alkaa arki, arjen huolet ja murheet, ensimmäisenä aamulla verikokeisiin.  Taivaallinen isä, joulunherra on luvannut murheistä huolen kantaa, kun vain osaamme ne uskoa ja jättää hänen harteilleen. Ei me muuta voi, kuin päivän kerrallaan elää ja katsoa  mitä päivä tullessaan tuo.

Kiitos tästä kuluneesta vuodesta kanssakulkijoille ja ennenmuuta Jumalalle, häneltä kaikki hyvä tulee  ja Oikein Hyvää ja Siunattua vuotta 2018 kaikille.

sunnuntai, 12. marraskuu 2017

Isäinpäivä.

 Näin se on ja pitää olla eteenkin päin. Onhan olemassa ystävänpäivä, on jokaisella nimi-ja syntymäpäivät. Miksi tarvittaisiin läheisenpäivä.  Eikö läheisenpäivä pitäisi olla joka päivä. 

Olkaamme iloisia  isistä ja äideistä, ilman heitä ei olisi teitä nuorempia olemassa.  Se vain on totuus, että vanhempiaan ei kukaan voi valita, mutta vanhemmistaan  huolimatta jokainen voi valita oman elämänsä suunnan.  Siunattua isäinpäivää kaikille.

  • Koreja.

  • Ilta-auringon loiste