maanantai, 24. toukokuu 2021

Kevään aikaa.

Näin se aika kuluu, alkaa olla toukokuukin lopuillaan, Saimme jo nauttia ihan hellepäivistäkin, mutta sitten jäähtyi ja alkoi sateiset päivät. Sadetta todella maa jo kaipasikin ja onneksi täällä ei kuitenkaan lunta tullut kuten joissain paikoin on tullut. Kylvötöitähän nämä ilmat ovat tietysti haitanneet ja on ne haitanneet  mummelin matonpesuakin, tuolla ne sateessa odottaa poutaa.

  Mutta sateesta ja kylmästä huolimatta on saatu juhlaakin viettää, ensin oli äitienpäivä,

petari%20002.jpg

Esitin toiveen etteivät tuhlaisi rahojaan  kukkiin ja lahjoihin, orvokin pienen voi tuoda niin istutan ulos. Kertyihän niitä Orvokeita ja vähän muutakin,

petari%20003.jpg

Tällaisen uutuudenkin sain ja hyvää on.  

V%C3%A4in%C3%B6%2041.jpg

Viikkoa myöhemmin saimme olla mukana kastejuhlassa,  jossa pieni poika liitettiin Jumalan perheväkeen ja seurakunnan yhteyteen. Hän on meidän 27;mäs lapsenlapsi, Tuttu kirkkoherramme oli kasteen toimittamassa, kummit ja muuta sukua paikalla   hienossa juhlassa.

Vielä on jaksettu mukana kulkea ja nauttia nuorten elämästä, toivossa ollaan, että tulossa oleviinkin juhliin jaksetaan  ja toivossa odotellaan lisää neljättä polvea, kiva alku jo on. Mutta kaikki on Luojan kädessä elämämme päivät, terveys js voimat. Mutta hän on luvannut pitää meistä huolen jokaisena päivänä.

Sun rauhasi anna mulle, Elon vaiheet kirkastain.

En pyydä tyyntä tietä,Sun tahtosi tietä vain.

 

Isän silmä hellin valvo,Isän  rakkaus, johda, vie.

Oi, taivas kaukaa siintää, Se polku on armon tie.

maanantai, 24. toukokuu 2021

Annikki Tähti lauloi aikoinaan.

Päivä iltahan sammuu jo tuolla  Tuuli tyyntyvi metsikön helmaan.

Istun viimeisten säteiden puolla Katson kauaksi maisemain taa.

Kuinka kaipaankaan jälleen mä sinne Kotiseutuni lämpöiseen helmaan.

Vuodet kaikki on kadonneet - minne  vuodet pettymysten, kyynelten.

 

Olin nuori kun läksin mä sieltä, kauas seutuihin vieraisiin kuljin.

Vaan en onnea maailman tieltä saanut, josta mä niin uneksin.

Nyt oon vanha ja sammuissa illan kahden istun vain kaipuuni kanssa.

Lämmin rusko luo aivan kuin sillan kotiin kauaksi luo lapsuuden.

 

Näen taasen mä harmajat talot, viljapellot ja metsiköt armaat.

Illoin ikkunain tuikkivat valot, kutsuu suojaansa lämpöisehen.

Kaiken nään tuon kun silmäni suljen Kuulen laulun ja nään kodin armaan.

Sinne kaipuuni siltaa nyt kuljen päivän sammuissa metsien taa.

Sanat: U. Kemppi. Laulanut Annikki Tähti  SCANDIA--Levylle.

Nostinpa tämän omaksi ilokseni  ylemmäs.

 

 

torstai, 8. huhtikuu 2021

Kevät keikkuen tulee.

 Näin se on, vuoroin sataa, vuoroin paistaa. Tänäänkin on ollut ihanan aurinkoinen päivä,  kävin pienen lenkin tekeen. Laiskuus tahtoo vaivata sen lähdön kanssa, mutta piristää kun lähtee.

ypp%C3%A4ril%C3%A4nkallio%20003.jpg

Eilen sain kuvattua pellolla käyskentelevät joutsenet, en tiedä onko aina sama pari joka matkallaan pysähtyy lepäämään ja tankkaamaan.

ypp%C3%A4ril%C3%A4nkallio%20007.jpg

Minun lapsuus- ja kouluaikana  ei ollut autoja  eikä maantietä , tässä koulumatkalla oli perämme korkein kallio josta porukka laski suksilla mäkee.  Isot pojat ylhäältä ja me arkajalat  vähän alempaa. Silloin uskalsi laskee suoraan pellolle , autoja ei tarvinnut pelätä. pitkälle meni.

Vanaha vanahoja muistelee, kun ei koronaikana  uuttakaan tapahdu. Eipä silti, oli meidän Pääsiäiskokolla iso joukko paistamassa makkaraa, syömässä ja kahvittelemassa.

 

keskiviikko, 3. helmikuu 2021

Muistot mielessä.

2019%20kes%C3%A4n%20kukat%20023.jpg

Erityisesti on mielessäni päivä  kolmekymmentävuotta sitten,  Helmikuun kolmas päivä, ajatukset äidin luona sairaalassa. Illantullen kokoonnuimme hänen vuoteensa ympärille, tietäen, että se on viimeinen ilta äidillä käsillä.

Siinä joukko hiljaisena istui ja odotti, mitä tulee, Lauloimme Kynttilänpäivän  virttä; "Tänäänkin nyt Herran kansan Riemullinen kiitos soi"   Tiedossa olevan eron ja ikävän keskellä  oli kuitenkin kiitollisuus siitä, että paljon kokenut ja kärsinyt ihminen pääsee vaivoista lepohon. Se lepo on niille valmistettu jotka ovat uskossa matkaa tehneet,, kaikesta omasta riisuttuna ja Jumalan armoon turvaten. 

Päivä ehti vaihtua neljänneksi,  kun äiti nosti päätään ja avasi silmät ja samalla veti viimeisen henkäyksen, nukkui pois.

 

IHMINEN  ON KUIN RUOHO, RUOHO KUIVUU, KUKKANEN LAKASTUU.

KUN TUULI KÄY HÄNEN  YLITSENSÄ, EI HÄNTÄ ENÄÄ OLE."

Jumalan kädessä on meidän jokaisen  matka, koska se päättyy ja millä tavalla, Siinä toivossa matkaa teemme, että taivaassa kaikki rakkaat kohdattaisiin.

JEESUS  LAILLA SIMEONIN,  SUO  MUN VAIN SUA KATSELLA,

NÄHDÄ ETTÄ, AUTUUTENI, MINULLA  ON SINUSSA.

ETTÄ AUTUUS KAIKKIEN, MYÖS ON MINUN, VAIVAISEN ,

 

JA KUN LÄHTÖHETKEN  TULLEN,  SILMÄIN VALO HIMMENEE.

AUTA, ETTÄ SIELUN SILMÄT, VAIN SUA, JEESUS, KATSELEE.

ETTÄ KUN KÄYN KUOLEMAAN, RAUHAAN SILLOIN  MENNÄ SAAN.

 

maanantai, 1. helmikuu 2021

Vuosi on vaihtunut.

Niin on vuosi vaihtunut ja nopsaan liikkeelle lähtenyt.  ollaan jo helmikuussa.  Näin se aika kuluu ja ikää karttuu itselle ja myös lapsille. Kuopuksemmekin täyttää huomenna 43 vuotta. Huhhuh.

  Monenlaista on mahtunut menneeseen vuoteen, ilon ja surun päiviä, tästä vuodesta emme vielä paljon tiedä.  Päivä-ja hetki kerrallaan täytyy katsoa mitä eteen tulee.  Luoja päättää päivistämme, antaa ilot ja murheeet.    Monta läheistä ihmistä on saatettu viimeiselle matkalle  viimeisen puolenvuoden aikana,   Viimeisin oli lauantaina, saattelimme  papan serkun, minun viimeisen kummini haudan lepoon. Kuusi kummia minulla on ollut, mutta kaikki muut ovat matkansa päätökseen saaneet jo  kauan sitten.

 On kait tämä outo tilanne, kun "koronan" vuoksi ei voida kokoontua muistotilaisuuksiinkaan kuin vastoin ohjeita. Siunaus oli haudalla, olihan meitä siellä useampi kymmen paikalla ja siitä sitten hajaannuttiin kukin tahoilleen.

Meillä oli kutsu Eemil pojan kolmivuotis synttäreille  ja niin suuntasimme autonkeulan kohti pohjoista  nauttimaan talon tarjoiluista,   Samalla saimme kyläillä, yöpyä  tyttäremme ja hänen miehensä luona josta eilen kotiuduimme.

Eemil%2046.jpg

Eemil on innokas palomies ja niin hän oli saanut ihan omannäköisen kakun  ja oli tosi maukas.

orvokin%20haudalla%20011.jpg

Ei se talvi tavoittaan mene, lunta on sadellut lähes päivittäin. kevyttä pakkaslunta, mutta kyllä siitäkin kertyy kasaa. Nyt on sitten pakkasten vuoro, no siihen on suomalainen tottunut ja osaa pukeutua ja laittaa  puuta pesään.   Hyvää talven jatkoa vaan tään höpötyksen myötä.

 

 

 

  • Koreja.

  • Ilta-auringon loiste