keskiviikko, 19. helmikuu 2020

Sukkia jälleen.

pipareita%20001.jpg

Siinäpä kassillinen sukkia edelliseltä vuodelta,

sykkia2020%20008.jpg

sukkia%20001.jpg

kuvia%20kuvista%20ja%20sukista%20002.jpg

kuvia%20kuvista%20ja%20sukista%20001.jpg

Pyh%C3%A4inp%C3%A4iv%C3%A42019%20002.jpg

Tässä lisää  tämänvuoden tuotoksia, Nyt on ollut lauha ja märkä talvi, sukkia on saapaisiin silti tarvittu ja kukaan ei tiedä millainen on seuraava talvi ja onko kutojalla kuntoa kutoa. Se kun tuo kutominenkin rasittaa  vajaatoimintaista sydäntä. Lääkäri jolloinkin totesi, että kaikki käsillä tekeminen rasittaa.

 Kiva oisi laittaa mattopuut kokoon ja paukuttaa mattoja, mutta, mutta, kun niitä mattoja on yllinkyllin ja edullisesti saa lisää. Eikä viiti turhaan sydäntään rasittaa. Sukkia olen kyllä ahneesti taas kutonut, kun ei nuo kädet osaa jouten istuu.

Olen kyllä miettinyt sitäkin, että jos vielä jonkun kahvipussikorin tekis, mutta ei ole tullut alettua, säälin vähän ompelukonettani, oisikait varastoissa  vanhojakin koneita,mutta huoltoa kaipaisivat. Mitenhän se mahtas onnistua jos ottas polettavan Singerin käyttöön, Pittääpä miettiä.

sunnuntai, 5. tammikuu 2020

Joulun muistoja.

pipareita%20008.jpg

Hyvää sunnuntaita, huomenna on sit Loppiainen. Näin se vuosi, vuosikymmen lähti reippaasti alkuun, mitä jäi "käteen" joulusta ja kuluneesta vuodesta, varmasti monenlaista.  Ainakin piparit, hannatädinkakut, pullat ja kaikki muukin syötävä riitti ja riittää vielä pitkäksi aikaa. Kakut säilyy ja pakasteet toimii, mikäs on ollessa.

Ei joukko jouluna enempäänsä syö, kun jokainen omassa kodissaan nauttii herkkuja.  Minä olen laiska kuvaamaan ruokatarjontaa ja kahvipöytää, kuvasin vain vähän porukkaa ja niitä en julkaise sivuillani. Joulupäivänä meillä oli pientä säpinää, kun viisikymmentä henkeä oli paikalla, ensin nautittiin jouluateria, muusin ja kokoperunoiden kanssa karjalanpaisti ja  kinkku kastikkeineen, siihen muut lisukkeet,  kotikaljan, maidon ja mehujen kera. Jälkiruokana  Riisipuuro ja sekahedelmäsoppa, sekä tyrnisoppa koska nuorempi väki ei tykkää vanhanajan "sekameteli" sopasta.

 Sitten alkoi kahvittelu ja sitä kahvia keiteltiin kolmella keittimellä eikä se ehtinyt vanhentua pannussa, eikä pumppiksessa.  Hyvin toimi jälleen itsepalvelu  kahvittelussa, jokainen joi ja söi, milloin mieli teki. Siinä sivussa laulettiin perinteiseen tapaan joululauluja, ehkä joidenkin mielestä liiankin kauan. kun odottivat pakettien jakoa.

Olihan siihen taasen kääröjä kertynyt, toivottavasti ei kukaan suuremmin pettynyt. Se lasten into ja ilo, se on se joulun suuri hetki ja se, kun serkukset keskenään touhuu. Jokaiselle riittää sopivan ikäinen kaveri ja hyvin tullaan juttuun. Samoin aikuiset sovussa juttelee ja raatia riittää.  Tyttäret sivutöinään tiskaili astioita ja latasivat kahvipannuja., mutta jäi sitä hommaa mummolle Tapaninpäivällekkin,  Pikkuhiljaa porukka harveni, osa oli iltaan saakka, yökylään ei nyt kukaan joutanut jäämään. Mutta kiitollisena menneestä, kaikesta selvittiin. 

 

perjantai, 3. tammikuu 2020

Vuosi 2020.

joulu2019%20020.jpg

Niin on jälleen joulusta selvitty ja Uusi vuosi aloitettu, kuka milläkin lailla, kukin tavallaan.

Tuli tuossa mieleen  virren sanat; "Tääl itkein matka aletaan ja vaarain teitä kuljetaan, jos olo oiskin parahin on vaivaa, tuskaa kuitenkin ja sentään moni raukka sois, ettei ois pakko menn' pois."

Monet yllätykset voivat kohdata  ihmistä, ketä iso ilo ja voi nauttia juhlahumusta, jota kyllä nykyisin on tarjolla. Toiselle vuosi voi alkaa surujen ja pettymysten peittämänä,  kuka suree läheisen kuolemaa, kuka odottaa  tietoja omasta terveydestään. kenet yllättää jokin muu ikävä asia.

Mutta meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuus laittaa kädet ristiin ja  pyytää apua ja voimia häneltä, jolla on kaikki valta ja voima, hän on luvannut auttaa  niitä jotka yötä ja päivää häntä avuksensa huutavat. Vaikka usein on se tunne, kuin virsirunoilijalla;" en osaa oikein rukoilla. kun väsymys mun voittaa. Vaan saanhan vielä huokailla, suo Herra armos koittaa.".

Kaikesta huolimatta, kaikille siunattua vuotta 2020.

 

maanantai, 16. joulukuu 2019

Pullaa jouluksi.

Nyt on leivottu joulupullat, ihan tavallista vaan, vaniljapullia, solmupullia ja korvapuusteja. Murokakkuja olen tehnyt jo aiemmin pakasteeseen useampia, että voi antaa tarvitsevalle, sillä heitäkin on.  Poika poikkesi töistä kotiinsa mennessä ja sai lämpimiä pullia ja muutakin syötävää  pojilleen vietäväksi.

Peittoja kaipasi poikien sänkyihin, siis täkkejä, oli entiset menneet riekaleiksi. Onhan meillä ylimääräistä monenlaista ja mielellään antaa, kun joku rohkenee tarpeensa esittää.  Onko se ylpeys vai mikä ettei moni puutteitaan paljasta, olihan se aikoinaan joku isäntä kehaissut, että mitä meillä ei oo, sitä meillä ei tarvita.

 Yltäkylläisyyden keskellähän suomessa asuu suurin osa  väestä, kaikkea on liikaa eikä silti osata olla tyytyväisiä,  Mutta joulu tulla jollottaa, niin köyhälle kuin rikkaalle ja köyhä osaa olla onnellinen  vähästäkin, siitäkin, kun on ruokaa ja lämmintä.

Siunattua JOULUN AIKAA.

maanantai, 11. marraskuu 2019

Juhlaa.

itienp%C3%A4iv%C3%A42019%20002.jpg

Vuoden 2019;sta isänpäivä on sitten ohitettu  onnellisesti, paljon oli jälkikasvua liikkeellä, tupa täynnä porinaa ja lasten touhuja. Mummo oli laittanut  kunnon pöperöt pöytään, kokoperunat ja karjalanpaisti lisukkeineen, se on helppo ratkaisu kun sitä voi kluteenittomatkin syödä.

 Mansikkarahkaa ja tyrnirahkaa jälkiruokana ja tietysti munkit ja kakut syötävänä kahvin tai muun nesteen kera .  On se niin kiva, kun näkee ison joukon sovussa juttelevan, porinarinkiä välillä vaihtaen, asiasta ja asian vierestä puhellen. Pienemmillä serkuksilla kuluu kivasti aika omissa jutuissaan, kaikki kamarit on varattuna

Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle, häveten Herra Tunnustan sen,

et huono on ollut mun palveluksein, Vaan anna armosta anteeksi mulle

Unhota useat puutokseni.Tämänkin päiväiset rikokseni 

Muistin varassa kirjoitin noita laulun sanoja.

  • Koreja.

  • Ilta-auringon loiste