sunnuntai, 13. elokuu 2017

Kesän touhuja.

Elokuun%20kuvia%202017%20050.jpg

Niin se on elokuukin lähes puolessa välissä ja ilma on kovin syksyinen, aurinko tosin paistaa vaan lämpöä jotain 15 astetta. Ukonilma joka eilen riehui eteläisessä suomessa ei tänne kuitenkaan tullut. Vähän oli yöllä vettä satanut.

 Kävimmepä papan kanssa taas suomea vähän kiertämässä, tuttujakin tapaamassa ja hilloja ostamassa. Neljän päivän reissulla ehti monta kirkonkylää nähdä ja kirpparia koluta, toivotonta hommaa, kun ei mitään tarvii. No, aina tulee jotain pientä kuitenkin ostettua..  Iisalmen ja Nurmeksen kautta Kuhmoon ja Vuokattiin. Kajaaniin, Paltamoon, Puolangalle ja siitä Pudasjärvelle.

Ennen Puolankaa oli viitta Hepoköngäs, sinnehän piti mennä kattomaan mitä siellä näkyy.

Elokuun%20kuvia%202017%20047.jpg

Tällainen sieltä löytyi, oisi pitänyt vielä kävellä 400 metriä niin oisi päässyt vastapuolelta katsomaan koko komeutta.Oli jo ilta ja kiire, kuten eläkeläisillä ruukaa, joten ei kävelty sinne. Jäipähän katsomista jollekkin toiselle reissulle.

Hillat vain oli aika hintavia, ei poimijalle vaan ostajalle. Ostimme suoraan poimijoilta. Tuo aloitus kuva on varmasti minille tuttu, tuossa tietää että koti lähestyy. Perjantai-ilta sitten kuluikin marjoja pakastaen, siihen pappakin haki reissun aikana kypsyneet mansikat.  Mitähän sitten, tänään oli lepopäivä, kävimme messussa ja sitten oli vieraitakin. Huomenna on arki ja monenlaista hommaa oisi edessä.

perjantai, 21. heinäkuu 2017

Kesän touhuja.

joutsen%20008.jpg

Ehkä on kesä ollut oikukas, sadetta, raetta, ukkosta, pilveä, poutaa, kuten ennen päivänkakkarasta ennustettiin. Kaikinpuolin hyvä kuitenkin, kasvien kannalta, eikä huono ihmisillekkään vaikka monet valittavat kylmyyttä ja sateita.

Vilja on kasvanut oikein hyvin, mustikan kukat säästyivät hallaöiltä, kun myöhään kukkivat. Ainakin tuon joutsenen kukat ovat viihtyneet hyvin.  ja omenapuissa on raakileita yllinkyllin.

Juhlinnathan alkoivat kesäkuun alussa, pienen koulutytön kahdeksan vuotis synttäreillä ja sitten oli vuorossa kuopuksemme  vanhimman ja nuorimman synttärit 12 ja 3 vuotta.

kallenJUHLAT%20019.jpg

Kun en ole kysellyt lupaa, enkä alkanut perheen kuvia tänne laittamaan, niin laitan tämän yhden poikamme tekemän liiterin. Heidän luonaan vietettiin esikoisen rippijuhlaa 2/6. Oli hieno ja leppoisa tilaisuus. Mahtuu näihin väleinhin sellaisia "aikuisten" synttäreitä joita ei juhlittu.

Mummeli on tainnut laiskua kun ei Juhannuksen ajalta saanut otettua kuvia, aattoiltana oli porukkaa ihan vanhaan malliin, saunomassa ja grillaamassa, Juhannuspäivänä oltiin porukalla vanhimman pojan perheen luona, tavallaan juhlimassa heidän kuopuksen aikuisuutta ja ajokorttikin tuli heti Juhannuksen jälkeen.

per%C3%A4sein%C3%A4joki%20007.jpg

Seuraavaksi oli vuorossa sisareni 70v. juhulat. Tyttärensä keräsi porukkaa ja hankki hälle 12;sta kuutiota "pikkupuita".  Siinäpä juhlanaattona oli vävypoika kaverien kera rakentanut  "liiterin" lähelle pannuhuonetta ja juhlapäivän aamuna osa puista meni noin komeaan pinoon.

Seuraavana päivänä oltiin nuorimman tyttäremme, tyttären tyttären yksivuotis synttäreillä. 

Seuraavana olikin sitten perinteinen "motoristi" reissu, se suuntautui tälläkertaa Peräseinäjoelle. Motoristeja ei nyt ollut kuin neljä, vaan autoja senkin edestä.

per%C3%A4sein%C3%A4joki%20030.jpg

Tässä oli se ruokahuolto paikka  ja vierellä kaksi muuta mökkiä porukan hallussa  Kalajärven leirintä alueella  kahden yön ajan. Touhua ja tohinaa riitti kun kolmekymmentä henkeä oli liikkeellä. Oli verrattoman hyvä ja kaunis paikka, monenlaista tekemistä lapsille ja aikuisille. Yksi mihin porukka hurahti, oli se komea minicolf rata. Siihen ihastui porukan vanhinkin, lapsista puhumattakaan.per%C3%A4sein%C3%A4joki%20089.jpg

 Kuten kuvasta näkyy, ei ollut leivätön pöytä viimeisenäkään iltana.

per%C3%A4sein%C3%A4joki%20060.jpgper%C3%A4sein%C3%A4joki%20079.jpg

Yksi meidän kiinnostuksemme kohde oli  Mailmanraitilla oleva Siirtolaisuus museo. Sinne on pystytetty Siperiasta tuotu Matti Unkurin talo ja siellä talossa oli tuollainen outo rukki. kait silläkin on lankaa saatu aikaiseksi. Tässä toisessa kuvassa on niin sanottu tilkkutäkki. en kysynyt onko tullut talon mukana. Äidilläni oli aikoinaan paljon pienemmistä tilkuista ommeltu täkki.

per%C3%A4sein%C3%A4joki%20065.jpg

Niin tuli katsastettua "saunavolvo" keinikämppä ym Austraalian tuomiset  sekä Amerikan talo ja tavarat. 

 

lauantai, 1. heinäkuu 2017

Laulu 217.

Wisertäkää, pikku linnut.Ylistäkää Jumalaa. Häneltä te hengen saitte, Kiitostansa laulakaa.

Piipitelkää pikku peipot,Luoja teitä muistavi. Murheen pitää pulmusistaan, Varpusiaan vaalivi.

 

Pääsky löysi pesäpaikan, Kyyhky kolon suojakseen. Turvapaikan tiaisille Herra näytti heikoilleen.

Suojana on poikueella, Lehvät tosi viinipuun. Siel on linnun hyvä olla, Siksi syttyy lauleluun.

 

Pohjan mail on kylmä tuuli, Suvi tääl on lyhkäinen. Siksi toivoo pikku peippo, Maahan iki-keväimen.

Siksi vartoo pääsky pieni, koska siivet kasvavat, Että saisi  taakse jättää  Murheen laaksot matalat.

 

Sitä päivää varrotessa, Pesäpuussa piiloilee, Sielt ei löydä haukan silmä, Lehvät linnun sujelee.

Siel ei nälkä ahdistele, Eikä jano huolta tuo. Ruuaksensa, juomaksensa, Punamarjain mettä juo.

 

Nuolinensa, ansoinensa, Vaanii häijy vihamies, Tahtois linnun saaliiksensa, Koska kalliiksi sen ties.

Peljätä, ei häntä tarvis, Nuolesta on kärki pois, Vanhin katkoi surman ansan, Mikä vahingoittaa vois.

 

 Laula Luojan lintuparvi, Syty sydän säveliin, Kiitä Häntä haavoistansa, Joista lapset parattiin.

Veri vuoti Vanhimmasta, kun Hän yksin raivasi. Viinipuuhun pesäpaikan Poikueelle turvaksi.

 

Laulakaa, te Luojan linnut, Vaik on lyhyt kesä tää. Pian jo päästään Pohjolasta, Pian jo taistot taakse jää.

Silloin kyllä käskemättä, Rinta ratkee kiittämään, Suvisäähän lämpimähän  Poikki maan kun lennetään.

 

Tämä vanha rakas laulu tuli tuossa mieleeni, yritin sitä laulaa, vaan ei liikutukselta voinut. Mutta kirjoitin sen tänne , jos vaikka joku nuorempikin henkilö sattuisi lukemaan. Näissä lauluissa on sanomaa, ei muutaman sanan toistoa . Me olemme niitä Luojan lintusia, joiden edestä hän on henkensä antanut, suojan ja turvapaikat rakentanut maailman pahuutta vastaan. 

 


 

sunnuntai, 18. kesäkuu 2017

18.6.2017.

14.6.2017.katri%20ja%20annekin%20007.jpg

Näin olemme saaneet nauttia aurinkoisista ja lämpimistä päivistä, nyt on aika kylmä, pohjoinen tuuli, tuleeko halla yö?  Lyhythän on auringoton yöhetki, jospa ei halla ehtisi. Lyhyt on Suomen kesä, ensi viikko on niinsanottu juhannusviikko ja viikolla on jo kesäpäivän seisaus, joten päivä alkaa lyheneen. Tokihan kesää on jäljellä ja toivottavasti pitkään.

Viikonlopun aikana oli Kylväjän kesäpäivät raahessa  kovin vähän vain oli mahdollisuutta olla paikalla ja siksi yritin netin kautta kuunnella mutta huonolla tuloksella. Ei ole varmaa tuo nykytekniikka,  Syitä erittelemättä, olin pahoilla mielin tilanteesta, muitakin huolia ja murheita kun matkalla kertyy, joista virrentekijäkin laulaa:

 "Usein ahdistusten tiellä, Hämärissä kuljetaan.

Murheisina, niinkuin vielä. Jeesus oisi haudassaan.

Sielu kulkee yksinänsä, huokaa epäilyksissänsä.

Kunnes täyttää sydämen Läsnäolo Jeesuksen."

Lauantai iltana  tulivat mieleeni raamatun sanat,"Kiitä Herraa minun sieluni ja Kaikki mikä minussa on, Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unhota mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, Joka kaikki sinun syntisi antaa anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi."

  Sehän on se tärkein asia. Ei nämä maalliset sairaudet kaikki parane, ei hän sitä tarkoita. Mutta niidenkin kanssa saamme turvautua häneen ja hän auttaa sen mukaan, kuin tarpeelliseksi näkee.

 

torstai, 25. toukokuu 2017

Helatorstai 2017.

Sä olet isäs kunniaan,  Oi Jeesus, mennyt multa.

Mä vähäks aikaa maailmaan, Jäin vielä tänne sulta.

Jäin kulkemaan mä, vieraana  Isäni maasta kaukana. vk.88:1.

Tuo vanhan painoksen virsi tulee mieleen näin Helatorstaina, sitä on aikoinaan paljon veisattu seuratuvissa ja kirkoissa.Ne sanat ovat syöpyneet meidän ikäpolven mieliin, eikä ne sieltä koskaan pois lähde.

Niin ne olivat painuneet, tänään haudanlepoon saatetun, Presidentti Koivistonkin mieleen. Siunaustilaisuuden viimeinenkin virsi veisattiin vanhoilla sanoilla. Ne virren sanat ja niiden sisältöhän ovat puhuttelevampia ja kohtikäyviä, toisin kuin nämä uudistetut sanat.  Ja mitä ovat nyt ne lisävihkon laulut. Eihän enää puhutakkaan veisaamisesta vaan laulamisesta. Joskus tuntuu, että se soitto ja meteli on pääasia, ei sieltä sanat eroitu aina, edes kirkossa.

Oli ihana poikkeus meidän seurakunnassa, Kaatuneiden muistopäivänä. Sekä kirkossa, että seurakuntatalolla saimme kuulla, kun noin kymmenvuotiaat veljekset lauloivat. Se oli laulua se. Menestystä pojille.

Se isänmaa on ylhäällä,On taivahassa aina.

Ei siellä suru sydäntä, Ei murhe mieltä paina.

Ja Herra itse ainiaan, Sen täyttää kirkkauudellaan.

  • 2017

  • Sukat ja lapaset

  • Uudet korit.Pieniä sukkia.

  • Lokakuu2016

  • Sini-valkoiset.

  • Viimeisimmät yhdessä.

  • Aadan anelmaiset.

  • Nellyn.

  • Sukat

  • Anelmaisetko

  • Sukat

  • Lapasia.

  • Syksyn ensimmäiset.

  • Sukat

  • Sukat

  • Jotain uutta.

  • Sukat

  • Raitasukat

  • Vuoden 2015 tuotoksia.

  • Kaksi paria uusia.

  • Sukkia lisää.2014 tekeleitä

  • Sukkia.

  • Sukkaa ja lapasta.

  • Väliin sukatkin.

  • Kämmekkäitä.

  • Lapasia.

  • Lapasia.

  • Syksyn satoa.

  • Jämälanka lapaset.

  • Syksy tuli.

  • Pinkit sukat.

  • Isot sukat

  • Lasten kokoa.

  • Siniset sukat

  • Kuvia

  • Sukat

  • Kudottuja

  • Jäännöslanka sukat

  • Sukat

  • Sukat

  • Sukkia 2014.

  • Sukkia

  • Kuvia

  • Koreja.

  • Kori .

  • Korit

  • Kori

  • Kuvia

  • KuviaMatkani varrelta

  • Kuvia

  • Kuvia

  • Ilta-auringon loiste