maanantai, 11. marraskuu 2019

Juhlaa.

itienp%C3%A4iv%C3%A42019%20002.jpg

Vuoden 2019;sta isänpäivä on sitten ohitettu  onnellisesti, paljon oli jälkikasvua liikkeellä, tupa täynnä porinaa ja lasten touhuja. Mummo oli laittanut  kunnon pöperöt pöytään, kokoperunat ja karjalanpaisti lisukkeineen, se on helppo ratkaisu kun sitä voi kluteenittomatkin syödä.

 Mansikkarahkaa ja tyrnirahkaa jälkiruokana ja tietysti munkit ja kakut syötävänä kahvin tai muun nesteen kera .  On se niin kiva, kun näkee ison joukon sovussa juttelevan, porinarinkiä välillä vaihtaen, asiasta ja asian vierestä puhellen. Pienemmillä serkuksilla kuluu kivasti aika omissa jutuissaan, kaikki kamarit on varattuna

Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle, häveten Herra Tunnustan sen,

et huono on ollut mun palveluksein, Vaan anna armosta anteeksi mulle

Unhota useat puutokseni.Tämänkin päiväiset rikokseni 

Muistin varassa kirjoitin noita laulun sanoja.

sunnuntai, 3. marraskuu 2019

Sunnuntai-ilta

Pyh%C3%A4inp%C3%A4iv%C3%A42019%20003.jpg

Marraskuu ja kolmas päivä, talvi tuli ja lunta ihan kunnolla. Siinä ne on pyhät menneet, hissukseen, vieraitakin käynyt ihan mukavasti, ei vieraita vaan lapsia  kavereineen tai yksikseen. Se aina piristää, kun kahdestaan oleillaan. Tuossa perjantain hämäränä päivänä ajeltiin kaupoille käymään, tuli vanha kuva ja teksti mieleen, että lapseton pari ja pilvinen päivä ovat yhtälääset.  No tavallaanhan sitä lapsettomia ollaan, kun kaikilla on omat perheet, omat työt ja menemiset, se on rajallista heidänkin aikansa, niinkuin se oli aikoinaan meilläkin.

Maailma on muuttunut silleen, että ei sopimata arvaa minnekkään mennä, eikä kukaan enää vieraampi poikkee naapurissa niinkuin ennen. Tästä tietysti voi itseäänkin syyttää..

Pyh%C3%A4inp%C3%A4iv%C3%A42019%20002.jpg

Tässäpä yhdet sukat, entisten seuraksi. Hyvin aika kuluu.

tiistai, 29. lokakuu 2019

Päivä vain.

Päivä vain ja hetki kerrallansa, Tuo vanha, tuttu ja turvallinen laulu tuli aamulla mieleeni, kun uudenpäivän  alkajaisiksi kuulin ikävän uutisen.  Meillä on kuitenkin auttaja ja varjelija, varma ja luotettava, kuten jo raamatussa sanotaan, että ei hiuskarvakaan lähde päästä ilman Jumalan sallimatta.

Kaikki surut ja murheet on käsketty jättää hänen huomaansa, sillä Hän pitää teistä huolen. Se on vaikea  ihmismielelle, kun sitä haluaisi itse päättää asioistaan mieleisellään tavalla, virrentekijäkin on laulanut "Hän tietää avun, ajan parhaan ja neuvonsa on viisahin".  

Kristitylle ihmiselle on iso ilo ja lohtu se, kun on nuoresta saakka saatu kuulla Jumalan sanaa ja oppia virret ja hengelliset laulut, tarpeen tullen sitten sieltä muistista annetaan mieleen sopivia ja lohduttavia  "värsyjä".  Tyydy  sielu, Herran  tahtohon, siinä on vaikea läksy jokaiselle, mutta ei meillä muuta neuvoa ole , kuin pyytää että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Hän voi ruumiinkin sairaudet parantaa  hyviä lääkäreitä välikätenä käyttäen. 

maanantai, 28. lokakuu 2019

Syksyn satoa.

sukkia%20003.jpg

Talviaikaan on siirrytty ja illat sitämyötä pidentyneet, mikäs siinä, kun tupa on lämmin ja lankavarastossa lankoja riittää.  Oikean käden sormet ovat kyllä oudot, onko kyse nivelrikosta, jota niissä on ollut kymmeniä vuosia, vai onko sekaan tullut reumaa.  Vähän olen niitä Volttareenillä  voidellut.

Eipä sitä nyt mietitä niin kauan kun saa emännän hommat hoidettua ja joutoaikana sukkaa kudottua. Kuvassa on alkua tälle syksylle. 

sunnuntai, 27. lokakuu 2019

Aamun ajatuksia.

Tuli tuossa aamusella mieleen vanhat, hyvät ajat. Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin oisi ollut. Nyt luetaan-ja kuullaan postin ym ongelmista, mikään ei enää kannata.

Asia juolahti mieleeni siitä, kun ennenvanhaan muistettiin tuttujaja ystäviä korteilla ja kirjeillä, kuinka on tänään. Viikolla oli  neljän läheisen syntymäpäivä, ei mitään pyöreitä, mutta kuitenkin "vanhaan aikaan" oisi kaunis kortti toivotuksineen lähetetty ja mikä ilo se oisi ollut saajalle.

 Nyt on nää koneet ja vempaimet ja laitetaan niillä viestiä, no, näkeehän se saaja että muistettu on, Itse olen kerännyt kaikki kortit vuosien ajalta, nytkin aivan äsken lajittelin laatikoiden sisältöä ja tuli eteen nippu äitienpäivä kortteja, siinä meni lueskellessa aikaa, liikuttavia hetkiä. En tiedä selaako kukaan korttejani minun jälkeen, sepä ei ole minun murheeni, me lapsena vierailimme  joskus vanhan tädin luona, ja kuinka kiva oli kun baimme katsella hänen korttejaan joita oli kenkälaatikossa. Ne sadanvuoden takaiset kortit olivat niin ihania .

  • Koreja.

  • Ilta-auringon loiste