Iloitse, sielu Herrassa,  Ja ole turvattuna.

Hän auttaa aina vaivoissa, ei suo sun hukkaantua

Tie kukkainen ja ruusuinen, ei aina ole meillä

Mut Jumalaan Ken luottaa vaan, käy aina voiton teillä.

 

Sen Joosef,Job ja Daavidkin, sai nähdä monta kertaa.

Kun aika oli ankarin ja vaiva vailla vertaa

Niin aikanaan, taas vaivastaan Jumala heidät päästi.

Ken Jumalaan, luottaapi vaan Rakentaa älykkäästi..

 

Jos Herra näyttää toisinaan Mun hyljänneenkin, kurjan

Ja maialma jos vihoissaan Osoittaa mielen nurjan.

Taas Jumala on auttava, Ajalla oikealla.

Ken Jumalaan, luottaapi vaan Ei vaivu tuskan alla

 

Niin ole,sielu, rohkea, Sun Herras aina voittaa

Maaailma, synti, saatana, Ei voi sua vahingoittaa.

Ne neuvoineen ja juonineen Jo kaasi voima Herran.

Ken Jumalaan, luottaapi vaan,, Saa voiton, varman kerran.

 

Jos vaellan mä uskossa Ja tahtohonsa taivun

Ei salli hyvä .Jumala, mä että   vaivaan. vaivun.

Luo uskallus, luo rakkaus  Ja uusi toivo meihin.

Ken Jumalaan, luottaapi vaan, Ei suutu Herran teihin.

 

Se vain on oikein vaivainen, Itselleen tuskaa tuottaa

Ken hylkää Herran ylhäisen Ja maailmahan luottaa.

Meil auttaja, Vapahtaja, On aina Jumalamme.

Ken uskoo se, saa autuuden Ja turvassa on  Aamen.

Edellinen virsikirjan painos , numero327.

Kirjoitin tämän vanhan, rakkaan virren tänne kysyäkseni, mitä tässä on pahaa ja Jumalansanan vastaista, että tätä ei ole voitu laittaa nykyiseen virsikirjaan.

  Vaikka tämä nykyinen painos on ollut jo käytössä kauan, en ole siihen isommin tutustunut. Osaan tämän ja paljon muita , niin sanotusti ulkoa, ja niitä mielessäni luen . Yövuoteellakin, kun ei uni tule. lueskelen  ajatuksissani.. Vanhat painokset on kotikäytössä.

 Kinkereillä  aloin etsimään tätä virttä, etsin ja etsin, Ei sitä siinä ole. Surullista, että vakavat ja puhuttelevat virret on jätetty pois ja tilalle tuotu kaikkea kevyempää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miks vaikerit: mistä nyt mulle., on ruokani  vaatteheni.

Ne siunaapi Herrasi sulle, Hän tuntee sun tarpehesi.

Saat kyllä sä kuormia kantaa, Vaan aina hän apunsa antaa.

On puutteessa turvanasi

Kas linnut ei kylvä, ei niitä  Vaan ruokansa niilläkin on,

Miks et   tahdo oppia siitä. Miks niin olet uskomaton.

Sä jalompi lintua lienet, Miks Hän, joka  muistaapi pienet

Ois sinusta huolimaton.

Ei kehrätä voi kedon kukka,  Vaan ei ole purppurakaan..

Niin kaunis kuin nurmien nukka, Kuin lilja on kukkiessaan.

Ei Salomo istuimellansa, Niin loistanut vaattehissansa,

Kuin loistaapi kukkanen maan.

Kas, sillekkin  Luojamme verhon, Näin  kallihin, kaunihin suo.

Mi, tänään on riemuna perhon, Vaan huominen surman jo tuo.

Näin sinutko jättäisi huolees,Ja eikö  Hän katsoisi puolees.

Hän antinsa sullekkin suo.

Tämän maailman myrskyn ja pauhinan keskellä löytyy  raamatun lehdiltä ja vanhoista virsi,-ja laulukirjoista.  lohdullisia  vietejä. Tämänajan viestit tiedotusvälneissä on vain pelottelua,  joilla ihmiset masennetaan ja saatetaan kauhun valtaan. Sehän on kyllä jo ennustettu asia, että ihmiset pelkää, mikä maanpiiriä kohtaa..

Lokakuussa lotisee, sataa, sataa ropisee.  Meillä on ollut pitkä ja kaunis syksy, Ruska on kestänyt kauan ja kukkia vielä  seinustalla kukssa, tämän äitienpäivä hortenssian toin jo aiemmin sisälle ja se jaksaa  mummoa ilahduttaa, Kukat ovat säilyneet ja monta isoa nuppua on auleamassa. Jospa säilyisi talven yli.

 

 

Hyvää huomenta vaan, vielä on poutainen aamu vaikka sateita ovat ennustaneet. Tuossa on oudosti , mutta kivasti näkyvissä syksynmerkit.  vähän kaukaa kuvattu hämäränä päivänä. Aurinkoisena päivänä oli todella kaunis..

 

 

Harmaa on maa, lintuset pois katoaa.  Näin se on jälleen syksy tullut, syyskuu lähentelee puoltaväliä.  Syystyöt ovat nuoremmilla menossa, puinnit ym ja sen jälkeen kyntöhommat.

 Meidän askareet ovat jo vähäiset, tietysti askareita riittäisi, mutta on pakko rajoittaa ja tehdä voimiensa mukaan. Eilen saatiin  perunoiden nosto loppuun, vähän päivässä eikä niitä paljoa keväällä laitettukkaan,  rutto vei aikaisin varren ja sato jäi kovin pieneksi. Eipä me kaksi vanahaa paljoa niitä tarvikkaan. Pieniä  muikkuja eilenkin muutaman keitin ja syötiin "voinokkapottuja" hyviä olivat

Yksi syksyn merkki kun marjat kypsyy ja kaipaavat poimijaa.  Herukat ja karviaiset ensin , sitten nämä  talven vitamiinipommit, tyrnit. Mustikat ja hillat on ostettu, niin täytyy tehdä myös puolukoiden kanssa. Ei anna kunto enää metsissä rämpiä.

Tämä äitienpäivän kukkanen on ilahduttanut kokokesän tuossa ulkona ja nyt sen toin sisälle toivossa, että säilyisi ensikesään saakka..

Sisukkaasti on ruusutkin kukkineet, saisipa ne säilymään talvenyli- Huonolla menestyksellä olen aina yrittänyt, mutta epäonnistunut.   Mutta rentoutuskeinoni on ollut pitkin kesää ja varsinkin pimenevinä iltoiva, mikäs muu kuin "sukkakudin". Sakki tarvii sukkia ja vielä on mummon sukat kauppansa tehneet.  En kudo rahanvuoksi, vaan antamisen ilosta.