keskiviikko, 3. helmikuu 2021

Muistot mielessä.

2019%20kes%C3%A4n%20kukat%20023.jpg

Erityisesti on mielessäni päivä  kolmekymmentävuotta sitten,  Helmikuun kolmas päivä, ajatukset äidin luona sairaalassa. Illantullen kokoonnuimme hänen vuoteensa ympärille, tietäen, että se on viimeinen ilta äidillä käsillä.

Siinä joukko hiljaisena istui ja odotti, mitä tulee, Lauloimme Kynttilänpäivän  virttä; "Tänäänkin nyt Herran kansan Riemullinen kiitos soi"   Tiedossa olevan eron ja ikävän keskellä  oli kuitenkin kiitollisuus siitä, että paljon kokenut ja kärsinyt ihminen pääsee vaivoista lepohon. Se lepo on niille valmistettu jotka ovat uskossa matkaa tehneet,, kaikesta omasta riisuttuna ja Jumalan armoon turvaten. 

Päivä ehti vaihtua neljänneksi,  kun äiti nosti päätään ja avasi silmät ja samalla veti viimeisen henkäyksen, nukkui pois.

 

IHMINEN  ON KUIN RUOHO, RUOHO KUIVUU, KUKKANEN LAKASTUU.

KUN TUULI KÄY HÄNEN  YLITSENSÄ, EI HÄNTÄ ENÄÄ OLE."

Jumalan kädessä on meidän jokaisen  matka, koska se päättyy ja millä tavalla, Siinä toivossa matkaa teemme, että taivaassa kaikki rakkaat kohdattaisiin.

JEESUS  LAILLA SIMEONIN,  SUO  MUN VAIN SUA KATSELLA,

NÄHDÄ ETTÄ, AUTUUTENI, MINULLA  ON SINUSSA.

ETTÄ AUTUUS KAIKKIEN, MYÖS ON MINUN, VAIVAISEN ,

 

JA KUN LÄHTÖHETKEN  TULLEN,  SILMÄIN VALO HIMMENEE.

AUTA, ETTÄ SIELUN SILMÄT, VAIN SUA, JEESUS, KATSELEE.

ETTÄ KUN KÄYN KUOLEMAAN, RAUHAAN SILLOIN  MENNÄ SAAN.

 

maanantai, 1. helmikuu 2021

Vuosi on vaihtunut.

Niin on vuosi vaihtunut ja nopsaan liikkeelle lähtenyt.  ollaan jo helmikuussa.  Näin se aika kuluu ja ikää karttuu itselle ja myös lapsille. Kuopuksemmekin täyttää huomenna 43 vuotta. Huhhuh.

  Monenlaista on mahtunut menneeseen vuoteen, ilon ja surun päiviä, tästä vuodesta emme vielä paljon tiedä.  Päivä-ja hetki kerrallaan täytyy katsoa mitä eteen tulee.  Luoja päättää päivistämme, antaa ilot ja murheeet.    Monta läheistä ihmistä on saatettu viimeiselle matkalle  viimeisen puolenvuoden aikana,   Viimeisin oli lauantaina, saattelimme  papan serkun, minun viimeisen kummini haudan lepoon. Kuusi kummia minulla on ollut, mutta kaikki muut ovat matkansa päätökseen saaneet jo  kauan sitten.

 On kait tämä outo tilanne, kun "koronan" vuoksi ei voida kokoontua muistotilaisuuksiinkaan kuin vastoin ohjeita. Siunaus oli haudalla, olihan meitä siellä useampi kymmen paikalla ja siitä sitten hajaannuttiin kukin tahoilleen.

Meillä oli kutsu Eemil pojan kolmivuotis synttäreille  ja niin suuntasimme autonkeulan kohti pohjoista  nauttimaan talon tarjoiluista,   Samalla saimme kyläillä, yöpyä  tyttäremme ja hänen miehensä luona josta eilen kotiuduimme.

Eemil%2046.jpg

Eemil on innokas palomies ja niin hän oli saanut ihan omannäköisen kakun  ja oli tosi maukas.

orvokin%20haudalla%20011.jpg

Ei se talvi tavoittaan mene, lunta on sadellut lähes päivittäin. kevyttä pakkaslunta, mutta kyllä siitäkin kertyy kasaa. Nyt on sitten pakkasten vuoro, no siihen on suomalainen tottunut ja osaa pukeutua ja laittaa  puuta pesään.   Hyvää talven jatkoa vaan tään höpötyksen myötä.

 

 

 

maanantai, 2. marraskuu 2020

Sataa, sataa ropisee.

.. kellastuu jo koivun lehti, pimeäkin tulla ehti. Tuvan nurkkaan lämpimään, mirri tuli kehräämään.   Mirriä meillä ei ole ollut ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen ja koivujen lehdetkin on jo aika tarkoin varisseet maahan.  Eiköhän ne tällä myrskyllä aika vähiin varise.   Tänään on todella tuullut, myrskynnyt ja vettä tullut aika reippaasti.

Siinä vedentulossakin on, sekä hyvät, että huonot puolensa, metsäkoneyrittäjille se on usein haitaksi, kun koneet on painavia, mutta toivossa hekin voivat elää, että jospa tulisi pakkaset ja jäädyttäisi maat ja vedet oisi sitten hyvät kelit. Niinsanotut pohjavedet ovat varmaan korkealla tasolla, joten talven vedentarve on taattu.

Eikait tässä ihmeempiä ole tapahtunut, paremmin sellaista hiljaiseloa. Muutaman leivän tein ja hellanuunissa paistoin, leipää ,kuten kaikkee muutakin ruokatarviketta menee enää kovin vähän,  Mutta, mutta, siinä se päivä kuitenkin tuhuraantuu, keittäissä ja paistaissa ja välillä tiskatessa. Papalla riittää harrastuksia, jos ei ole yhteisiä kunnankokouksia niin sitten korjailee yhtä ja toista. Joskus tuntuu, että aivan turhaa, mutta kun ei osaa antaa rakennusten ränsistyä  eikä osaa sanoo itteensä irti mistään mihin on sitoutunut.  No vapautuu seuraavissa vaaleissa kunnanjutuista.

Työllistihän se kasvimaa ja kasvihuone aikalailla, mutta tulihan sieltä paljon syötävää. Viimmeviikolla tein viimeiset omenat mehulingolla mehuksi ja pakastanut pieniin Vichypulloihin.  Porkkanoitakin jonkinverran raastoimme ja laitoimme pakkaseen, mutta suurinosa porkkanoista ja myös lantut ovat varastossa. Olen suunnitellut, jos tekisi laatikotkin pakkaseen odottaan joulua, nyt kun on joutilasta aikaa

Hyvää syksynjatkoa kaikille, jospa jouluksi saadaan vähän lunta , paljosta ei väliä.

 

lauantai, 31. lokakuu 2020

Lokakuu lopuillaan.

Näin se vuosi kulunut, lokakuun viimeisen päivän iltaa istutaan, kuin ne kaksi vanhaa varista pellonaidalla aatoksissaan.  Mutta meillä on  kuitenkin koti ja lämmin ja ruokaa ylenpalttisesti. Voimia on luvattu antaa tarpeen mukaan, niinkauan kuin nittä tarvitsemme.

 On Pyhäinmiesten päivä, nykyisin puhutaan Pyhien muistopäivästä.  Tarkoitus on sumentunut, mutta toki kaikki pyhät ovat muistoissa ja heitä voi muistaa kukin tavallaan. Jokainen ihminen muistaa ja kaipaa läheisiään, tuttujaan ja ystäviään, jotka ovat jo ajanrajan ylittäneet, kaikki jätämme Taivaallisen isämme haltuun, meillä ei ole oikeutta tuomioita lukea.

Yksi asia on kuitenkin unohtunut tämänajan papeilta, kun raamatun lehdillä on jo varoitus, ettei saa julistaa jumalatonta vanhurskaaksi,  eikä vanhurskasta tuomita kadotukseen. Sillä tuomiovalta on yksin Jumalan.

Ne, jotka täällä uskossa, Tunnusti Herraa, Kristusta,

Ne kalliimmaksi katsoivat Taivaiset aarteet, tavarat

Kuin tämän turhan maailman  Sen kullan, maineen , kunnian.

 

Ei saaneet heitä milloinkaan,Ei vallat eikä mahdit maan.

Kuvia kunnioittamaan Ja eteen luotuin lankeemaan.

Ei voineet muuta Jumalaa, He palvella, kuin ainoaa

 

 

maanantai, 18. toukokuu 2020

AAMOS; 8:11.

Katso, päivät tulevat sanoo Herra, Herra. Jolloin minä lähetän nälän maahan;  en leivän nälkää, enkä veden janoa, Vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen,pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä  Aamos;8;11.

Lutter sanoo; ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta joka Herran suusta lähtee ja luettelee kaiken muun mitä jokapäiväiseen leipään kuuluu: hyvät ystävät, uskolliset naapurit ja muu sen kaltainen.

 Nämä asiat tulivat mieleeni eilen, kun kuuntelin netin kautta, Kaatuneiden muistopäivän Jumalanpalveluksen. Evankeliumi teksti sisälsi myös Jeesuksen opettaman Isämeidän rukouksen. jota pastori kommentoi puheessaan.

En niin muihin kohtiin kiinnittänyt huomiotani kuin siihen; anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.. Puhui todeten, että meillä ei ole leivän puute vaan monissa paikoin voi olla, ( vapaasti muistellen)  meillä diakonia jakaa ruokakasseja tarvitseville.  Odotin, että hän edes  jotenkin toisi esille myös sen hengellisen leivän.  Jotain jäi puheesta  puuttumaan.

Jumalan sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti  vaikka tämänmaailman viisaat sitä muokkaa ja vesittää, totuus ei katoa. Vaikka raamattu säilyy, onko ymmärtäväisiä sanan selittäjiä, onko tilanne sama kuin sillä Hoviherralla joka sanoi, kuinka voisin ymmärtää, kun ei kukaan selitä.

  • Koreja.

  • Ilta-auringon loiste