ja suvi sunnutai, ei liiku lehti tuomen on lintunenkin vait,  Oliko se nyt ihan noin, mutta sinnepäin.   Paljon oli sateisia ja tuulisia päiviä, nyt on ollut aurinkoisia, poutaisia mutta aika kylmätuulisia  päiviä.  Nuoret näkyy kulkevan kesäpukimissa,  vanhat varoo ja pukee ilman mukaan, 

 Kesäkuukin jo kallistuu loppupuolelle,  pihapuiden kukinnat alkavat olla ohitse,nyt seurataan miten omenapuiden kukinta onnistui, saadaanko satoa. Herukkapansaat kyllä  tuottavat jälleen marjoja, ongelma vain meillä, kummat ehtivät kypsät poimia, ihmiset vai "rätykät" se on ainainen kilpajuoksu, Monenlaisia konsteja on kokeiltu, pelätinukkoa/akkaa,  verkkoja,  välkkyviä nauhoja ym,  mutta ei linnut tyhmiä ole, pian ne huomaa  noiden  vaarattomuuden, verkon läpi pensaanjuurelle, siellä saa rauhassa syödä.

Juhannuskin tuli ja meni paremmin rauhallisissa merkeissä, savusaunakin jäi lämmittämättä, vesiongelmaan me vedottiin, oisiko kuitenkin laiskuus ollut se suurin syy. "sisäsauna" kyllä lämmitettiin mutta senkin käyttö jäi vähäiseksi ja makkaratki paistettiin sisällä.  Täällä Pohojanmaallahan on se "juhannushera", juustokeitto se  tärkein herkku, eihän siitäkään ihan kaikki tykkää mutta toiset sitäkienemmän.

Torstai oli keittopäivä,  vanhan ohjeen mukaan, maito "lypsylämpimäksi" ja siihen  juustonjuoksete ohjeenmukaan, annetaan juoksettua  noin puolituntia ja sitten kattila liedelle ja hiljalleen kuumumaan kiehuvaksi, Minä tykkään hyvin varoen sitä juustomassaa alussa liikutella ettei juustot mene pieniksi muruiksi,  mutta se teräskattila on siitä ongelmallinen kun  se polttaa helposti keitoksen "pohjaan " sitä on pakko liikutella, Minulla on iso vanhanajan  alumiinikattila jossa ei pala pohjaan eikä kuohuyli, eläkää sanoko että se kattila on vaarallinen.

 Lapsuudessani keitettiin rautapadassa, sitten tuli ne kauniit emalikattilat, joissa taatusti maitoruuat  paloivat pohjaan,  Sitten tuli/oli myös alumiinikattilat, verrattomat maitoruokien keitossa, Sitten joku keksi teräskattilat, niitä mainostettiinkuin ne on hyviä,  -50 luvulla kotitalousopettaja sanoi haittapuoleksi, että ovat kalliita.  No, alumiinikattiloista tehtiin niin vaarallisia, dementtian ym vaivojen aiheuttajia että saatiin kodit ja koulutkin hankkimaan niitä teräskattiloita. 

Kukin taaplaa tyylillään sanotaan, siihen on oikeus. Hyvää kesänjatkoa kaikille,

Iltaan on kallistunut tämäkin  sunnuntaipäivä, rauhallista on ollut, tyttärentytär poikkesi porisemassa ja kahvikaverina.  Eilen  sain olla mukana juhlimassa yhden lapsenlapsen  valmistujaisia, pitkä opiskelutaival tuli päätökseen  mutta työkin on tullut siinä ohessa tutuksi ja jatkuu edelleen, asepalveluskin on vielä edessä. 

Oli tosi lämmin ja kaunis päivä   istuskella heidän suojaisella pihalla nauttien  runsaista tarjoiluista.   Tänäaamuna oli kuin syksyinen sadeilma, hämärää ja tuulista, tuli mieleen  virren sanat;"Hän säät ja ilmat säätää Ja aallot tainnuttaa," Näin se on, ei ihmisvoima mitään voi. Mutta ei sitä sadetta kauan piisannut, aurinko   sysäsi pilvet pois,sade lakkasi on ollut jälleen kaunis ja lämmin päivä. 

 Vanha sanonta kuuluu, minkä ennen juhannusta sataa, sataa suoraan laariin, kylväjä on saanut siemenet peltoon odottamaan sadetta ja aurinkoa että kasvulähtee käyntiin.  Siinä toivossa kuten tuon virrensanat jatkuu; "Ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa,   Usein sen viljan on halla turmellut, hänen  sallimuksesta, mutta on kuitenkin auttanut ja antanut selviämismahdolliuudet  kansallemme,  Sitä toivon ja rukoilen, että Jumalan rakkaus ja kärsivällisyys  vielä kantaisi maatamme ja kansaamme.  " Hän onneen meidät ohjaa, Jos joutuu johdantaan.Sen rakkauden pohjaa, Ken pystyy koskaan tutkimaan."

Syksyn tullen näemme.  jolle elonpäiviä on suotu,  millainen kesä oli ja mitä syksyllä maasta kukin korjaa,,  Muistaisimme vain kiitollisinmielin odottaa ja vastaanottaa  mitä ylhäältä annetaan, yhtyen tuon virren viimeiseen säkeistöön,  vuoden 1938 kirjan  560.  SIIS KIITOS, HERRA TAIVAAN,  KUN LAHJAS MEILLE TOIT  JA  PALKAKS TYÖN JA VAIVAN  TAAS PUHTAAN LEIVÄN SOIT. SUO, ETTÄ  ALTTIIN MIELIN  MYÖS KÖYHÄÄ HOLHOOMME, JA  SYDÄMIN JA KIELIN  SUA LAKKAAMATTA KIITÄMME.

 Niin se alkaa olla toukokuukin lopussa,  monenlaista käännettä siihenkin on mahtunut. iloitsen siitä että korkein on suonut voimia/terveyttä voidakseni olla käänteissä mukana,  Yksi suuri ilonaihe oli  se, kun maaliskuun lopulla syntyi ensimmäinen  viidennenpolven edustaja, viimesunnuntaina  kasteen yhteydessä Hän sai nimen Joel,  Taivaanisän hellää huolenpitoa  hänelle toivon sekä vanhemmille voimia ja taitoa, mailman meri on myrskyinen.

Pitkästä aikaa pääsin käymään pojan ja vaimonsa  kanssa kaukana , " hesassa" asti tyttären perheen luona.  Hän ainoa joukosta joka nuorena  sortui työnperässä "etelään" ja työtä on aina riittänyt ja vieraitakin, kun suku kulkee, kuka vain kyläilläkseen ja osa kokouksissaan, mikä missäkin tarkoituksessa, aina on yösija tarjolla  josta suuri kiitos.

Olihan siinä äitienpäiväkin ja esitin, että sitä pidetään vapunaikaan samalla kun pidettiin puuntekotalkoita  no pidettiin silloin ja monena muunakin päivänä, kortteja ja kukkia kertyi,korteista monet itse taiteiltuja. On synttäreitäkin useampia ja nyt lasten koulut päättyy, vuoden uurastus on takana, ansaittu loma alkaa. Toivottavasti iloinen päivä jokaiselle, ei suuria pettymyksiä, Monille kuulettaa olevan pettymys kun ei löydy kesätöitä, mikä oisi nuorille  tärkein asia saada kokemusta työstä.

Oikein hyvää ja turvallista viikonloppua ja tulevaa kesää. 

Niin se kevät on saapunut, kesää odotellaan, aurinkoisia on päivät olleet, vielä tuulisia ja se ei ole lämmintä.  Vapunpäivä  on kahdenyön perästä. Työnpäivä, työläisten juhlaa, marsseja ja muuta riemua ja riehuntaa jonka jäljet ainakin kaupungeissa näkyvät jo Vappuaamuna,  Useampi vuosikymmen sitten  astuimme  ulos  junasta Helsingin asemalla, olihan se näkymä järkyttävä.  Ei sitä maalainen voinut ymmärtää, että sivistyneessä mailmassa niin eletään ja yhteiskunta, me veronmaksajat kustannetaan sen kaiken siivoaminen,    Eihän siellä vappu ole ainoa  sotkunpäivä, ainakun jotain isoa tapahtuu.

Vappuhan on aina ollut kiva vapaapäivä koululaisillakin, mutta lapsuudessani se oli aina perunansiementen nostopäivä. Tuvan lattianalla oli iso kellari  josta nostettiin ja valikoitiin terveitä perunoita siemeneksi  kymmenisen hehtoa, jotka sitten kesäkuun alussa istutettiin lämmenneeseen peltoon aloittamaan   uudensadon kasvatusta.

Vappuahan seuraa äitienpäivä ja se oli maalla merkittävämpi päivä,  Koulun piha oli lakaistu/haravoitu puhtaaksi,  ohjelmat juhlaavarten harjoiteltu, äitien kukat tehty odottamaan .  Äitienpäivän aamuna oli joskus toiveissa saada uusi mekko, uudet sukat ja ehkä kengätkin, pieneksi käyneiden tilalle. Juhlaan kokoontui   koko kylänväki, ei vain äidit.    Koululaiset  esittivät monenlaista ohjelmaa, näytemiä, runoja, laulua,  yksi näytelmä jota esitettiin useammankerran oli "Myrsky ja Päivänpaiste" . olin se vanhamummo jota myrsky riepotteli. 

Nyt olen se mummo, enkä tykkää kun tuulee niin kylmästi, mutta toivossa eletään että se siitä lämpii. Hyvää ja turvallista Vappua.

 Olen ehkä täällä kirjoittanutkin kirjasta jonka luin, parivuotta sitten, Junkkaalan kirjoittama elämäkerta  Piispa Olavi Rimpiläisestä. jonka he olivat yhdessä koonneet piispan puheista ja laajasta kirjeenvaihdostaan.  Kirjan nimi on.VIIMEINEN VANHAUSKOINEN. Rimpiläinen lopussa toteaa, että ei hän ole viimeinen, on niitä muitakin.

 Eilen olin kirkossa, Perhemessussa. minulle tuli se tunne että olen vanhauskoinen mutta en pidä sitä pahana. Toivon että moni palaisi raamatunsanan äärelle, ei vain sen lukijaksi, mutta myös tekijäksi.  Itse olen huono lukija ja tekijä, mutta lapsesta saakka  kristillisyyttä harrastanut, oppinut lauluja ja virsiä paljon ja niitä kertaan ajatuksissani  yölläkin valvoissani. Vanhoissa lauluissa on sanomaa, ei vain tyhjää toistoa,  Omistan mm. Axsel Keihäsen Pyhäköululaulukirjoja, on Nuori Siion vuodelta 1939, on sininen laulukirja  ym. 

Ihmettelen sitä, että miksi nämä laulut ei enää kelpaa  ammattilaisille, jotka lapsille lauluja opettavat, miksi pitää säveltää hempeitä  rallatuksia kirkkoonkin esitettäväksi. Pienet lapset kun niihin oppii sitten  jossainvaiheessa aletaan suunnnitteleen  laulukirjojen ja raamatun kieliasun muokkaamista "ymmärrettävään" muotoon.   Olemmeko laiskoja opettamaan  lapsille sanojen sisältöä,   vieraannuttamassa heitä  uskon asioista.  "Siunaa  ja Varjele meitä, korkein kädelläs. Kaitse ain kansamme teitä Vyöttäen voimalla meitä. heikkoja edessäs "